Uuden alku

Tuula Schoultz blogi

Katsoessani elämääni taaksepäin huomaan olleeni useamman kerran elämäni aikana jonkin uuden edessä. Aina en oikein ole tiennyt minne matka vie, mutta ajatus uudesta on rakentunut pitkään ja vastauksen hahmotuttua on suunta tuntunut selkeältä. Näin kävi joogakoulutuksenkin suhteen. Jooga oli säännöllinen osa elämääni noin kaksikymmentä vuotta sitten. Astangajooga oli juuri tullut Suomeen ja harjoittelin säännöllisesti 2-4 kertaa viikossa useamman vuoden ajan. Sain ensimmäisen kerran selkäni kuntoon kahden oletetun välilevyrepeämän jälkeen ja pystyin jatkamaan työtäni fysioterapeuttina. Elämässä tuli kuitenkin uuden alku ja muutto USA:n ja myöhemmin Ruotsiin. Jooga jäi, koska lähellä olleella liikuntastudiolla ei ollut joogaa tarjolla.

Muutaman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen muutto takaisin Suomeen ja kahden pienen lapsen syntymän jälkeen aloitin itseni kuntouttamisen kotona. Löysin Method Putkiston ja Somatic Pilateksen sekä myöhemmin Somatic Stretching menetelmän. Opiskelin menetelmien ohjaajaksi sekä palasin lasten saamisen jälkeen fysioterapeutin työhöni. Jooga oli silloin tällöin yksittäisinä tunteina elämässäni mukana. En kuitenkaan syventynyt joogaharjoitteiden syvempiin tarkoituksiin tai mahdollisuuksiin. Itselleni oli helppoa ymmärtää anatomian ja fysiologian näkökulmasta liikettä sekä ohjata sitä. Minulle oli selkeää ja luontevaa opettaa tieteellisesti todistetun tiedon pohjalta liikettä. Aikanaan aloin asiakkaiden ohjaamisen lisäksi kouluttaa opiskelijoita kehon hyvinvointia lisäävien sekä kuntouttavien menetelmien ohjaajiksi.

Opettaessani pilateskoulutuksessa, on siinä usein mukana joogaopettajia. Heillä on paljon hyviä kysymyksiä. Huomaan usein vastaavani, että en tunne joogaa niin hyvin, että voisin kertoa siitä, sanoa miten joogassa tulisi jotain asiaa opettaa tai miksi joogassa opetetaan jokin asia eritavalla kuin esim. pilateksessa. Nämä kysymykset herättavät joka kerta mielenkiintoni ja kaipuuni ymmärtää joogaa syvemmin kuin fyysisenä harjoituksena.

Ajatus ymmärtää joogaa syvemmin kehittyi ja vahvistui siis sisälläni vuosien ajan. Pääsiäisenä 2019 kerroin tuttavalleni etsineeni itselleni sopivaa joogaopettajakoulutusta jo pidemmän aikaa. Noin viikko keskustelumme jälkeen hän lähetti minulle viestissä linkin Heartful Yoga -opettajakoulutuksesta. Lukiessani koulutuksen sisältöä tiesin saaneeni vastauksen mikä olisi juuri minulle oikea koulutuskokonaisuus. Anatomian kertaus on aina paikallaan, mutta tässä kohtaa elämääni koin monipuolisuuden ja erilaisten kouluttajien osallistumisen kokonaisuuteen suureksi rikkaudeksi. Tulisin saamaan kaipaamiani erilaisia näkökulmia joogasta. Koulutuksen vahvuudeksi koin myös oman harjoittelun jakson ennen keväällä 2020 alkavaa opettajuuden opiskelua. Syksyn aikana ehtisin jälleen saada joogan liikekielen kehooni sekä harjoittelun omaan päivittäiseen elämääni.

Muistan vielä miten toukokuussa jännitin lähetettyäni hakemukseni. Toivoin että vuosikymmenten liikkeen parissa työskentely, NLP Practitioner-koulutus sekä tietysti elämänkokemukseni olisivat vahvuuteni ja pääsisin aloittamaan opinnot, vaikka jooga ei ollut ollutkaan päivittäisessä elämässäni aktiivisesti pitkään aikaan. Voi sitä onnen tunnetta ja kihelmöintiä vatsanpohjassa, kun sain tietää tulleeni hyväksytyksi mukaan koulutukseen. Tästä alkaisi elämässäni jälleen yksi uusi alku.

Uuden alussa ja muutoksen keskellä

Olin toukokuussa 2019 tullut hyväksytyksi Heartful Yoga -opettajakoulutukseen. Olin uuden elämän vaiheen äärellä. Halusin herättää joogaharjoittelun uudestaan säännölliseksi viikoittaiseksi harjoitusmuodokseni noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ajattelin sovittavani viikkoaikatauluuni useita ohjattuja joogatunteja, ihan niin kuin silloin aiemminkin. Olin käynyt 2-4 kertaa viikossa tunnilla ja niin haaveilin tekeväni taas uudestaan (ainakin kahdesti viikossa). Oma elämäni oli kuitenkin muuttunut tässä välillä. Olin saanut kolme lasta sekä kaksi bonuslasta. Arjessamme on 1-5 lasta kotona eri aikoina. Lasten vanhempia on mieheni ja minun lisäksi kolme. Viiden lapsen koulujen (neljä eri), päiväkodin, harrastusten sekä molempien meidän yrittäjyyden yhdistäminen ei ollutkaan millään tavalla samanlaista. Kahden aikuisen ihmisen elämässä joogan harrastaminen useita kertoja viikossa ohjatusti oli ollut helppo järjestää. Nyt oli aika miettiä miten yhdistää harjoittelu omaan nykyiseen arkeeni. Pelastuksekseni osoittautui nettipalvelu Yogobe. Sen avulla pystyn harjoittelemaan kotona tai matkoilla ohjatusti oman aikatauluni mukaan.

Netissä olevien harjoitusten määrä yllätti minut positiivisesti. Aluksi tuntui, että oli jopa valinnan vaikeus. Pysähtyessäni oman kehon äärelle ja kuunnellessani omia tarpeitani löydän itselleni oikean harjoituksen. Valitsen illalla rauhoittavan harjoittelun niihin päiviin, jotka ovat hektisiä, aktivoivan harjoitteen niihin aamuihin, jolloin tarvitsen keholle herättelyä ja lihakset hereille tukemaan kehoani. Rauhallisina viikonloppuaamuina saatan meditoida ja sen jälkeen tehdä kehoa herättelevän harjoittelun. Ohjatulle tunnille pääsy on ihanaa luksusta ja ”omaa aikaa”. Sekin on järjestettävissä, kunhan vain suunnittelen sen aikatauluuni. Kuitenkin tässä kohtaa elämääni koen helpommaksi mahdollisuuden harjoitella ”ohjatusti” Yogobe-ohjelmien avulla. Minun ei tarvitse tarkasti aikatauluttaa omaa harjoitteluani ja saan joogaopettajaopintojen alussa kokeilla mahdollisimman monenlaisia eri joogan muotoja kotona varaamatta aikaa siirtymiseen. Muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta pystyn sovittamaan harjoituksen päivittäiseen elämääni. Edelleen mieluiten menen ohjatulle tunnille, koska saan olla täysin läsnä itselleni ilman keskeytyksiä ja saan ohjaajan avustuksen tarvittaessa. Pidän ihmisten oikeista kohtaamisista ja läsnäolosta. Lisäksi säännöllisesti harjoitellessa myös ohjaaja oppii tuntemaan kehoni ja pystyy näin viemään harjoitustani eteenpäin. Molemmat tavat harjoitella ovat siis tulleet elämääni varmasti jäädäkseen. Uusi vaihe elämässäni on alkanut ja muutos on mahdollinen.

Teksti julkaistu Heartfulyoga vieraskynä-sivulla 1.10.2019.

Teksti: Tuula Schoultz
Kuva: Petri Rajamäki