Avainsana: uuden alku

Julkaistu

Perhosia vatsanpohjassa ja unelmista totta

Perhosia vatsanpohjassa ja unelmista totta

Muistatko milloin viimeksi tunsit ”perhosia vatsanpohjassa”?  Entä muistatko sen pakahduttavan tunteen, kun olisit halunnut jo päästä kertomaan koko maailmalle uusista suunnitelmista, mutta vielä ei ollut sen aika. Näissä tunnelmissa elimme kollegani, nykyisen yhtiökumppanini kanssa viimeiset viikot. Nyt uudet kuviomme on julkaistu ja olemme niistä äärimmäisen onnellisia. Femihealth Oy saa uudet upeat tilat ja uudet kasvot, eli Iran ja minut Tuulan yhteistyöhön. Meidän upea paikka tulee Helsingin sydämeen, Kaisaniemeen. Tilamme on Unioninkatu 39:ssä, muutaman askeleen päässä bussi- ja raitiovaunupysäkiltä, Helsingin yliopiston metroasemalta sekä Helsingin päärautatieasemalta. Ikkunoistamme pilkottaa Tuomiokirkon kupoli, mutta ennen kaikkea vuodenaikojen mukaan muuttuva taulumainen näkymä Kaisaniemen puistoon sekä Helsingin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Merikin pilkottaa parvekkeeltamme. Mitä voisi enempää toivoa.

Kun saat toteuttaa unelmaasi

Oletko kokenut sitä tunnetta, että saat toteuttaa unelmaasi? Ollessani osa yritystä, jossa työskentelen, saan todella toteuttaa itseäsi auttaaksesi muita. Saan ammentaa kaikesta siitä mitä elämäni varrella olen kohdannut ja tehdä itseni näköisiä asioita. Yhtiökumppanini Iran kanssa jaamme samanlaisen arvomaailman ja holistisen näkökulman ihmisen hyvinvoinnista. Nautimme saadessamme jakaa yhteensä vuosikymmenten kokemustamme, oppimaamme ja kulkea rinnalla sekä tukea toista ihmistä hänen kasvussaan.

Olemme molemmat aikuisia naisia, monilapsisen perheen äitejä, intohimoisesti ja suurella rakkaudella työhömme suhtautuvia ammattilaisia. Eihän tällaisesta yhteistyöstä voi syntyä kuin hyvää. Tässä kohtaa 1+1 on enemmän kuin 2.

Lähtisitkö kahville?

Minut, ja elämäni viimeaikaiset muutokset, tuntevat ihmiset voisivat kuvitella asian saaneen alkunsa muutamassa viikossa. Olemme kuitenkin molemmat Iran kanssa vakavasti asioihin suhtautuvia ja näinkin isossa asiassa harkitsevia. Olimme tavanneet toisemme kollegoina, mutta emme voi sanoa tunteneemme toisiamme ennen kesää 2019. Saadessani viime kesänä Iralta viestin: ”Lähtisitkö kahville”, koin ensimmäisen ”perhosia vatsassa” tunteen. Intuitiivisesti tiesin, ettei hän kysyisi, ”pelkästään kahville”. Molemmilla meillä oli tuossa kohtaa elämässämme muutoksia tulossa, mutta kumpikaan ei oikein vielä tiennyt mihin suuntaan pitäisi lähteä. Keskustelimme kahvikupin äärellä useamman tunnin elämästä, kaikissa sen väreissä. Huomasimme jakavamme paljon samankaltaisuuksia elämässä. Mitään ei vielä tuolloin sovittu, mutta päätimme olla yhteydessä, kunhan ”nukkuisimme yön yli”.

Nukuimme yön jos toisenkin yli ja soittelimme toisillemme syksyn mittaan muutaman kerran. Itse mietin, että päästänkö käsistäni liian ison mahdollisuuden, jos en tartu tähän heti. Ira taas mietti omalta kannaltansa asioita. Joka kerta soittaessamme ja keskustellessamme tuntemuksistamme, oli meillä molemmilla tämä yhteinen yritys edelleen yksi mahdollinen suunta edetä elämässä. Leikkisästi totesimme ikään kuin olisimme ensin tutustuneet, sen jälkeen tapailleet, kunnes koitti vuosi 2020. Tuo vuosi tulee jäämään historiaan meidän kuvainnollisesti kihlautumisena, kun allekirjoitimme osakassopimuksen. Seuraavaksi ikään kuin menimme naimisiin, kun sovimme tulevasta toimitilastamme. Voisiko elämässä olla enemmän sitoutunut, kuin jakaa vastuu ja tehdä toisen kanssa töitä päivittäin.

Luottamus

Joku saattaa miettiä, että miten uskaltaa tehdä tuollainen sitoumus elämässään. Tässä voin todeta meidän molempien kokeneen paljon elämässämme. Meidän molempien intuitio on vahva ja olemme molemmat elämämme aikana kohdanneet myös sairaita ihmissuhteita. Yli puolen vuoden aikana käytyjen keskustelujemme aikana, olemme oppineet tuntemaan toisiamme. Olemme jakaneet avoimesti ja jopa raadollisen rehellisesti asioita, joista ei kenelle tahansa edes halua avautua. Nämä asiat ovat vahvistaneet yhteyttämme, toinen toistemme tuntemusta ja luottamusta toisiimme. Tästä syystä voin todella syvältä sydämestäni todeta, etten voisi parempaa ja luotettavampaa yhtiökumppania itselleni toivoa.

Olen ikuisesti Iralle kiitollinen tuosta intuitiivisesta kysymyksestä: ”Lähdetkö kahville?”. Se todella muutti elämäni suunnan ja saan tulevaisuudessa toteuttaa suurimpia unelmiani, joita en yksin edes pystyisi toteuttamaan.

Millainen meidän Femihealth Oy on?

Meidän luotsaama Femihealth Oy on holistisesti hyvinvointia lisäävä yritys. Erityisosaamisena on Iran kautta vankka naisten hyvinvoinnin lisääminen, äitiysfysioterapia, lantionpohjafysioterapia sekä yksilökuntoutuksena että ryhmäliikuntana. Ira laajentaa osaamistaan ja uudistuneessa Femihealthissa on mahdollista päästä myös Iran ohjaamiin itsetuntemusryhmiin sekä aikanaan terapiaan. Minun, eli Tuulan kautta talosta löytyy yli kahdenkymmenen vuoden kokemus tuki-ja liikuntaelimistön kuntoutuksesta sekä äitiysfysioterapian alalta. Kehonhallinnan harjoittelu on ollut osa elämääni jo nuoresta asti voimistelun kautta. Nykyisin käytössäni olevia menetelmiä ovat mm. pilates, spiraalistabilaatio, Footbic, Hoitava Hengitys, moderni sauvakävely, NLP, rentoutus. Lisäksi tulen tarjoamaan energiahoitoja Reiki-hoidon muodossa. Reiki on kulkenut elämässäni mukana lähes kymmenen vuoden ajan, mutta nyt sen on aika päästä yhtenä hoitomuotona mukaan lisäämään kokonaisvaltaista hyvinvointia asiakkaille.

Ammattilaisten kouluttajana

Asiakkaille suunnatun harjoittelun sekä kuntoutuksen lisäksi olemme erityisosaajia ammattilaisten lisäkouluttajana. Tarjoamme omaa ja yhteistyökumppaneidemme vahvaa osaamista mm. äitiysfysioterapian, äitiysliikunnan, pilateksen sekä spiraalistabilaation koulutuksissa. Puhumattamaan tulevista uusista kuvioista, jotka aiheuttavat ”perhosia vatsanpohjaan”, kun niistä ei voi vielä ääneen puhua.

Unelmat on tehty unelmoitaviksi, jotta ne on mahdollista myös toteutua.

#femihealth #unelmoi #unelmattodeksi #unelmistatotta #yhteistyö #irarissanen #tuulaschoultz #fysioterapia #koulutus #fysioterapeutti #kehonhallinta #perhosiavatsassa

 

 

 

 

Julkaistu

Uuden alku

Tuula Schoultz blogi

Katsoessani elämääni taaksepäin huomaan olleeni useamman kerran elämäni aikana jonkin uuden edessä. Aina en oikein ole tiennyt minne matka vie, mutta ajatus uudesta on rakentunut pitkään ja vastauksen hahmotuttua on suunta tuntunut selkeältä. Näin kävi joogakoulutuksenkin suhteen. Jooga oli säännöllinen osa elämääni noin kaksikymmentä vuotta sitten. Astangajooga oli juuri tullut Suomeen ja harjoittelin säännöllisesti 2-4 kertaa viikossa useamman vuoden ajan. Sain ensimmäisen kerran selkäni kuntoon kahden oletetun välilevyrepeämän jälkeen ja pystyin jatkamaan työtäni fysioterapeuttina. Elämässä tuli kuitenkin uuden alku ja muutto USA:n ja myöhemmin Ruotsiin. Jooga jäi, koska lähellä olleella liikuntastudiolla ei ollut joogaa tarjolla.

Muutaman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen muutto takaisin Suomeen ja kahden pienen lapsen syntymän jälkeen aloitin itseni kuntouttamisen kotona. Löysin Method Putkiston ja Somatic Pilateksen sekä myöhemmin Somatic Stretching menetelmän. Opiskelin menetelmien ohjaajaksi sekä palasin lasten saamisen jälkeen fysioterapeutin työhöni. Jooga oli silloin tällöin yksittäisinä tunteina elämässäni mukana. En kuitenkaan syventynyt joogaharjoitteiden syvempiin tarkoituksiin tai mahdollisuuksiin. Itselleni oli helppoa ymmärtää anatomian ja fysiologian näkökulmasta liikettä sekä ohjata sitä. Minulle oli selkeää ja luontevaa opettaa tieteellisesti todistetun tiedon pohjalta liikettä. Aikanaan aloin asiakkaiden ohjaamisen lisäksi kouluttaa opiskelijoita kehon hyvinvointia lisäävien sekä kuntouttavien menetelmien ohjaajiksi.

Opettaessani pilateskoulutuksessa, on siinä usein mukana joogaopettajia. Heillä on paljon hyviä kysymyksiä. Huomaan usein vastaavani, että en tunne joogaa niin hyvin, että voisin kertoa siitä, sanoa miten joogassa tulisi jotain asiaa opettaa tai miksi joogassa opetetaan jokin asia eritavalla kuin esim. pilateksessa. Nämä kysymykset herättavät joka kerta mielenkiintoni ja kaipuuni ymmärtää joogaa syvemmin kuin fyysisenä harjoituksena.

Ajatus ymmärtää joogaa syvemmin kehittyi ja vahvistui siis sisälläni vuosien ajan. Pääsiäisenä 2019 kerroin tuttavalleni etsineeni itselleni sopivaa joogaopettajakoulutusta jo pidemmän aikaa. Noin viikko keskustelumme jälkeen hän lähetti minulle viestissä linkin Heartful Yoga -opettajakoulutuksesta. Lukiessani koulutuksen sisältöä tiesin saaneeni vastauksen mikä olisi juuri minulle oikea koulutuskokonaisuus. Anatomian kertaus on aina paikallaan, mutta tässä kohtaa elämääni koin monipuolisuuden ja erilaisten kouluttajien osallistumisen kokonaisuuteen suureksi rikkaudeksi. Tulisin saamaan kaipaamiani erilaisia näkökulmia joogasta. Koulutuksen vahvuudeksi koin myös oman harjoittelun jakson ennen keväällä 2020 alkavaa opettajuuden opiskelua. Syksyn aikana ehtisin jälleen saada joogan liikekielen kehooni sekä harjoittelun omaan päivittäiseen elämääni.

Muistan vielä miten toukokuussa jännitin lähetettyäni hakemukseni. Toivoin että vuosikymmenten liikkeen parissa työskentely, NLP Practitioner-koulutus sekä tietysti elämänkokemukseni olisivat vahvuuteni ja pääsisin aloittamaan opinnot, vaikka jooga ei ollut ollutkaan päivittäisessä elämässäni aktiivisesti pitkään aikaan. Voi sitä onnen tunnetta ja kihelmöintiä vatsanpohjassa, kun sain tietää tulleeni hyväksytyksi mukaan koulutukseen. Tästä alkaisi elämässäni jälleen yksi uusi alku.

Uuden alussa ja muutoksen keskellä

Olin toukokuussa 2019 tullut hyväksytyksi Heartful Yoga -opettajakoulutukseen. Olin uuden elämän vaiheen äärellä. Halusin herättää joogaharjoittelun uudestaan säännölliseksi viikoittaiseksi harjoitusmuodokseni noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ajattelin sovittavani viikkoaikatauluuni useita ohjattuja joogatunteja, ihan niin kuin silloin aiemminkin. Olin käynyt 2-4 kertaa viikossa tunnilla ja niin haaveilin tekeväni taas uudestaan (ainakin kahdesti viikossa). Oma elämäni oli kuitenkin muuttunut tässä välillä. Olin saanut kolme lasta sekä kaksi bonuslasta. Arjessamme on 1-5 lasta kotona eri aikoina. Lasten vanhempia on mieheni ja minun lisäksi kolme. Viiden lapsen koulujen (neljä eri), päiväkodin, harrastusten sekä molempien meidän yrittäjyyden yhdistäminen ei ollutkaan millään tavalla samanlaista. Kahden aikuisen ihmisen elämässä joogan harrastaminen useita kertoja viikossa ohjatusti oli ollut helppo järjestää. Nyt oli aika miettiä miten yhdistää harjoittelu omaan nykyiseen arkeeni. Pelastuksekseni osoittautui nettipalvelu Yogobe. Sen avulla pystyn harjoittelemaan kotona tai matkoilla ohjatusti oman aikatauluni mukaan.

Netissä olevien harjoitusten määrä yllätti minut positiivisesti. Aluksi tuntui, että oli jopa valinnan vaikeus. Pysähtyessäni oman kehon äärelle ja kuunnellessani omia tarpeitani löydän itselleni oikean harjoituksen. Valitsen illalla rauhoittavan harjoittelun niihin päiviin, jotka ovat hektisiä, aktivoivan harjoitteen niihin aamuihin, jolloin tarvitsen keholle herättelyä ja lihakset hereille tukemaan kehoani. Rauhallisina viikonloppuaamuina saatan meditoida ja sen jälkeen tehdä kehoa herättelevän harjoittelun. Ohjatulle tunnille pääsy on ihanaa luksusta ja ”omaa aikaa”. Sekin on järjestettävissä, kunhan vain suunnittelen sen aikatauluuni. Kuitenkin tässä kohtaa elämääni koen helpommaksi mahdollisuuden harjoitella ”ohjatusti” Yogobe-ohjelmien avulla. Minun ei tarvitse tarkasti aikatauluttaa omaa harjoitteluani ja saan joogaopettajaopintojen alussa kokeilla mahdollisimman monenlaisia eri joogan muotoja kotona varaamatta aikaa siirtymiseen. Muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta pystyn sovittamaan harjoituksen päivittäiseen elämääni. Edelleen mieluiten menen ohjatulle tunnille, koska saan olla täysin läsnä itselleni ilman keskeytyksiä ja saan ohjaajan avustuksen tarvittaessa. Pidän ihmisten oikeista kohtaamisista ja läsnäolosta. Lisäksi säännöllisesti harjoitellessa myös ohjaaja oppii tuntemaan kehoni ja pystyy näin viemään harjoitustani eteenpäin. Molemmat tavat harjoitella ovat siis tulleet elämääni varmasti jäädäkseen. Uusi vaihe elämässäni on alkanut ja muutos on mahdollinen.

Teksti julkaistu Heartfulyoga vieraskynä-sivulla 1.10.2019.

Teksti: Tuula Schoultz
Kuva: Petri Rajamäki